aamulehti:
kuohuva 30-luku

Kuuntele taustaääntä [KUNNALLISTEKNIIKKA] - [TERVEYDENHUOLTO] - [SOSIAALITURVA] - [KOULUTUS]

"Työn ja elämän alasin"

Kunnallistekniikka
Tiina Tuulasvaara-Kaleva

Tampere oli 1800-luvun lopulle saakka puukaupunki, jonka asukkaiden ainaisena pelonaiheena olivat tulipalot. 1820-luvulle asti kaupungin porvaristo hoiti palovartioinnin kiertämällä vuoronperään pitkin kaupungin öisiä katuja. Vuosisadan puolessavälissä palkattiin palovartijat, heidän tehtäviinsä kuului myös ilmoittaa kaupunkilaisille kun kello oli illalla yhdeksän. Tampereella syttyi suuri tulipalo elokuussa 1865, tuli sai alkunsa Kauppias Hildénin halkovajasta, Kauppakadulta, josta se levisi nopeasti Rantakadulle eli nykyiselle Satamakadulle saakka. Paloturvallisuutta tiukennettiin: kaupunkiin perustettiin palotoimisto ja palovartijat kiersivät kaupunkia säännöllisesti toimittaen samalla yöpoliisin virkaa. Vapaaehtoinen palokunta (V. P. K.) sai kivisen kalustohuoneen Raatihuoneen viereen. Tehdaspalojen ehkäisemiseksi tehtailla oli omat palokuntansa. Palopostit saatiin vuonna 1882, jolloin vesijohtoverkosto oli rakennettu Näsijärveltä kaupungin keskustaan. Kunnallinen palokunta perustettiin vuonna 1899. Maistraatti palkkasi Tampereelle kaksi poliisia vuonna 1866, lisää heitä palkattiin 1870-luvulla kun huonomaineinen Kyttälä liitettiin kaupunkiin. 1890-luvulla poliisilaitos valtiollistettiin, mutta kaupunki vastasi edelleen poliisin toimitiloista ja putkakin sijaitsi pitkään Raatihuoneen kellarissa.

klikkaa klikkaa, ohessa muistelu klikkaa klikkaa

klikkaa klikkaa

Tampereen kadut lakaistiin säännöllisesti jo 1820-luvulla. Suurempi edistysaskel kunnallistekniikassa oli katujen kiveämien, se aloitettiin pyöreillä mukulakivillä 1840-luvulla Kauppatorilta kohti pääkatua eli Kauppakatua. Siisteyteen ja yleiseen terveystilanteeseen saatiin tuntuva parannus, kun kaduille tulvivat ojat ja viemärit rakennettiin kulkemaan maan alla. Suururakka oli valmis vuonna 1894. Tampereen katujen valaistus oli muualta tulleiden pilkanaiheena aina syyskuuhun 1888 asti, silloin kadut koevalaistiin keinoauringoin eli sähköllä toimivin kaarilampuin. Kaupungin oma sähkölaitos perustettiin ja sen vakinaiset toimitilat tulivat Tammerkosken länsirannalle vanhan myllyn paikalle. Tonttien kaavoittamien oli vaativa ja paljon kiistojakin herättävä tehtävä. Uusia kaupunkiin liitettäviä alueita tuli enenevässä määrin 1920-luvulta alkaen. Vuoden 1918 kansalaissodan jälkeen Tampereella vallitsi ankara asuntopula. Kaupunki lainoitti ensin yleishyödyllisiä rakennusliikkeitä, mutta alkoi sittemmin myös itse rakentaa kunnallisia ja puolikunnallisia asuntoja tamperelaisille.

klikkaa, ohessa muistelu klikkaa klikkaa klikkaa, ohessa muistelu

klikkaa klikkaa, ohessa muistelu

  Terveydenhuoltoeteenpäin