etusivu
info
haku
muistatko?
tammerkoski-lehti


Kuva: Plootu
 
Monologi (1): J. H. Wijkmanin rikosasia

Vuonna 1746 tutustuin sattumalta Tukholmassa Venäjän lähettilääseen, parooni Korffiin sekä lähetystösihteeri Simoliniin, joka asui laivalaiturin luona erään pellavakauppiaan huoneessa. Myöhemmin v. 1749 tämä sihteeri ohjasi minut Venäjän ministerin, parooni Paninin tuttavaksi. Saman vuoden syksyllä valmistautuessani lähtemään Suomeen Panin yllättäen otti puheeksi Ruotsin puolue-elämän kysyen eikö olisi mahdollista saada säädetty kruununperimysjärjestys vielä muutetuksi. Sanoin, että paljolla rahalla asia ehkä voitaisiin hoitaa. Sain heiltä kehotuksen viljellä Suomesta kirjeenvaihtoa kanssansa. Tästä kauhistuneena pyrin kreivi Tessinin puheille, joka kehotti jatkamaan tuttavuutta. Ennen lähtöäni sainkin sifferin Simolinilta. Suomeen tultuani kerroin myös kenraalikuvernööri von Rosenille puuhistani. Kesällä 1750 tuli Paninilta kutsu Tukholmaan. Matka-kulujen korvauksena sain 50 dukaattia. Ryhdyimme neuvottelemaan miten saataisiin enemmistö myssyille. Yritin myös taivutella maamarsalkaksi Bjelkeä ja Åkerhjelmiä. Tuloksetta. Sopivien johtajien löytämiseksi säädyille tarvitsin vuoden virkavapaata, jonka Tessin helposti myönsikin. Lähtiessäni Suomeen Panin antoi 120 dukaattia ja lupasi menestyksen myötä 1000 lisää. Sain myös tuomari Wijkmanin osoitteen, jolle Simolin lähetti pienessä paperikääryssä 20 dukaattia. Alkupuolella marraskuuta tapasin W:n Turussa. Hämmästyneenä hän otti minulta vastaan rahansa, sillä vuoden 1738 valtiopäivillä olin tuskin katsonut häneen. Valiteltuaan kärsimäänsä vainoa hän pyysi minua edistämään asiaansa valtaneuvoskunnassa. Lupasin kirjoittaa kreivi Ekebladille ja sanoin jäähyväiset. Tämän jälkeen kartoin visusti tuota kurjaa narria ja juoppoa, mutta törmäsin häneen kuitenkin ennen maaseudulle lähtöä kojureenkaupassa. Hän pyysi minua illaksi klo 6 Bergstenin kellariin, missä nautimme Ranskan viiniä sokurin kera. Humalluttuaan W alkoi rehennellä palveluksillaan sekä vähätellä saamaansa palkkiota: "Mitä tuo on? Se on, luvalla sanoen, paljasta paskaa!" Saadakseen hänet kertomaan laajemmin salaisuuksistaan ryhdyin reippaammin juomaan. Mutta W vastasi kaikkiin kysymyksiini olevan vielä liian aikaista siitä puhua. Kyllästyneenä erosin hänestä ja matkustin Satakuntaan. Sieltä palattuani kirjoitin Simolinille porvoosta ilmoittaen, että aatelismiehet olisivat halukkaita itse lähtemään valtiopäiville, jota varten tarvittaisiin 8-10.000 plootua ja sovituin ehdoin toimimiseksi tarvittaisiin 18-20.000 taalaria, jotka pitäisi lähettää Turkuun.

takaisin alkuun seuraava
gallerian alkuun