etusivu
info
haku
muistatko?
tammerkoski-lehti


Rukinlapa
 
Monologi (2): Otavalan spinnikoulu

Saatuani mielipahakseni julkisuudessa kokea sen tuikean ajatuksen ja epämiellyttävän tuomion Porin Lääniin perustettavasta Kehruu-Koulusta, että se ei muka palvelisi muuta kuin minun omanvoitonpyyntöäni, missä Ominaisuudessa se olisi rakennettu. Niin olen, tehdäkseni asijan oikean luonteen tunnetuksi, arvellut parhaaksi julkaista painetun tiedonannon Valtakunnan Säätyjen omaan oikeudenmukaiseen katselmukseen.

Vuonna 1748 jolloin sain komennuksen majuriksi Porin Läänin Jalkaväki-Rykmenttiin esitti Manufaktuuri Komisaari Salander vainaja minulle useita kertoja miten Suomessa kuten muissakin Pohjoisissa Seuduissa pitäisi kansaa rohkaista Pellavanviljelyyn ja Pellavan muokkaukseen. Tultuani vakuuttuneeksi mahdollisuudestani niin palvella Valtiota pyrin kreivi Tessinin puheille juuri ennen lähtöäni Tukholmasta puhuakseni hänen kanssaan tästä aiheesta.

Ennen vuoden 1751 valtiopäiviä, joilla tulin valituksi jäseneksi Kauppa ja Manufaktuuri Deputaatioon, ei asiassa tapahtunut mainittavaa edistystä, mutta näiden valtiopäivien jälkeen suostuin tutkimaan ja huolehtimaan pellavanviljelyn tasosta ja edistymisestä Suomessa. Kiertelin Hämeen pitäjissä ja huomasin kansan osoittavan taipumuksia tähän toimeen. Ostin lankoja ja jaoin palkintoja, joilla kannustin kansan naisia ja sotilaiden vaimoja kohottamaan kehruutasoa. Jaoin myös Rukkeja ja Napsevyyhdinpuita. Hankkimani Kehruumestarittarien saavuttua Suomeen joulukuussa 1752 oli mahdollista aloittaa kehruukoulu virkatalossani Kangasalan Frassilassa.

Keväällä muutin Tammerkoskelle; ja kun silloin sain useita asuinhuoneita, niin järjestin siellä tilavan kammarin Kehruumestarittarelle ja lisääntyneelle oppilasmäärälle luvultaan 6 kpl, näissä tiloissa koulu toimi viranomaisten tyydytykseksi kuusi vuotta.

Saavuttuani vuoden 1755 valtiopäiville minulla oli jälleen onni tulla valituksi Kauppa ja Manufaktuuri Debutaatioon. Jätin Säädylle ehdotuksen valtion kehruukoulun perustamisesta Suomeen, johon sekreettivaliokunta antoi myönteisen päätöksensä lokakuussa 1756. Seuraavan vuoden helmikuussa sain kauppakollegiosta privilegiokirjan pellavankehruukoulua varten.

Valmis laitos tarkastettiin kesällä 1760 maaherran sekä Manufaktuuri Konttorin edustajan läsnäollessa. Sen rakennukset todettiin hyvistä aineista huolellisesti ja säästäväisesti sovittujen piirustusten mukaan rakennetuiksi mistä laamanni Paléen arveli "kunnian enemmän kuin hyötymisen olleen kannustimena tässä työssä".

Koululle tullaan kaunista yli 60 syltä pitkää puistokujaa, jonka kummallakin puolella on metsästä raivatut pellavamaat. Miespihaa ympäröi kolme suurta rakennusta, varsinainen koulurakennus vastapäätä puistokujaa on 35 kyynärää pitkä, 12 2 k. leveä ja 10 k. korkea. Kaikki rakennukset on salvettu hirsistä ja rakennettu kivijaloille; kaikissa huoneissa on tarpeelliset ikkuna-aukot ja lasiset ikkunat. Tässä laitoksessa on opetettu seitsemän vuotta pellavanviljelyä ja pellavankorjaamista, rohkimista, liottamista, loukuttamista, lihtaamista, vitomista, häkilöimistä, sekä pellavan kehräämistä että myös rukkien ja vyyhdinpuiden sorvaamista, kankaankudontaa, kristinoppia ja lukemista.

takaisin alkuun seuraava
gallerian alkuun