[VANHA KESKUSTA] - [HÄMEENKATU PÄÄVÄYLÄKSI] - [LIITOKSISTA LÄHIÖIHIN]

"Ei ruumis ilman sydäntä, ei Suomi ilman Tamperetta"

Vanha keskusta
Ilona Koivisto ja Tiina Tuulasvaara-Kaleva

Tampere perustettiin Tammerkosken kartanon maille kosken länsirannalle, itäranta kuului Messukylään. Kaupungille laadittiin yksinkertainen ruutuasemakaava kapeine katuineen ja tilavine tontteineen. Väkiluku oli alle 500 henkilöä ja pinta-ala kolmisen neliökilometriä vielä 1800-luvun alussa. Keskellä kaupunkia oli tori, jonne varattiin tontit neljän eri uskontokunnan kirkoille. Näistä rakennettiin vain luterilainen Vanha kirkko. Kaupunkilaiset asuivat alkuaikoina vaatimattoman harmaissa, turvekattoisissa hirsitaloissa. Talojen paraatipuolet olivat pääkadulle päin, sisään kuljettiin portin ja pihan kautta. Korttelipihoilla oli kaalimaiden ja eläinsuojien lisäksi paloarkoja riihiä ja saunoja.

Ensimmäinen pääkatu oli Kauppakatu, jonka varrella sijaitsivat kauppiaiden rakennuttamat kaksikerroksiset puutalot. Käsityöläiset löysivät asuinsijansa ja työtilansa kaupungin pohjoislaidan kaduilta. Jo alkuajoista Kauppatori, eli nykyinen Keskustori, oli kaupungin sydän. Tori toimi vilkkaana markkinapaikkana 1800-luvun loppuun asti. Kaupan oli maalaistuotteita ja käsitöitä, jo 1900-luvun alussa tamperelaisherkku, mustamakkara, teki kauppansa torilla.

Tampere kaupungistui teollistumisen myötä 1800-luvun lopulla. Asukasluku nousi vuosisadan vaihteessa 35 000:een ja kaupunki oli Suomen kolmanneksi suurin. Katuja hallitsivat 1800-luvun lopulla nikkarityyliset puolitoistakerroksiset puutalot torneineen ja taidokkaine kaiverruksineen. Sisustuksissakin suosittiin runsasta koristeellisuutta ja herrasväki hankki erikoisliikkeistä saleihinsa kansainvälisen muodinmukaisia kertaustyylisiä huonekaluja.