Kuuntele muistelma:
Asuminen 1900-luvun alussa

[VANHA KESKUSTA] - [HÄMEENKATU PÄÄVÄYLÄKSI] - [LIITOKSISTA LÄHIÖIHIN]

Liitoksista lähiöihin
Ilona Koivisto ja Tiina Tuulasvaara-Kaleva

Vanhan keskustan ulkopuolelle, Amurin kaupunginosaan, kaavoitettiin työväestölle taloja 1860-luvulla. Työläiset asuivat vuokralla niin kutsutuissa yhteiskeittiöasunnoissa, kullakin perheellä oli oma huone, mutta yhteistä keittiötilaa käyttivät kaikki rapun asukkaat. Armonkallio ja Tammela kaavoitettiin perinteistä ruutuasemakaavaa noudattaen ja alueet asutettiin entisillä Kyttälän asukkailla. Osa heistä muutti myös Pispalaan, harjulle, joka sijaitsi kaupungin rajojen ulkopuolella Pohjois- Pirkkalan läänissä. Rajaportin takana ei ollut kaavaa eikä rakennuspiirustuksiakaan juuri tunnettu.

Vuonna 1913 kaupunki osti loput Hatanpään kartanon maat, joten raja ulottui nyt etelässä Sääksjärvelle saakka. Lisäksi idässä kaupunkiin liitettiin muun muassa Kissanmaa. Maaston muotoja noudattelevaa kaavaa lähdettiin toteuttamaan 1900-luvun alussa Pyynikillä, muutoin puutarhakaupunki-aate toteutui lähinnä omakotitaloalueilla. Työväestölle varattiin pieniä vuokratontteja Käpylään ja Viinikkaan, myöhemmin omakotitaloja rakennettiin myös etelä- ja itäosiin. 1930-luvun merkittävin muutos oli Pohjois-Pirkkalan liittäminen Tampereeseen.

klikkaa, ohessa muistelu klikkaa klikkaa klikkaa klikkaa

Idässä sijaitseva Kalevan kaupunginosa kaavoitettiin vuonna 1940. Rakennuskanta edusti funktionalistista ajattelutapaa lamellitaloineen ja avonaisine kortteleineen. Alueelle nousivat myös kaupungin ensimmäiset tornitalot. Toisen maailmansodan jälkeen kaavoitettiin Lamminpää ja Rahola pien- ja kerrostaloalueiksi. Omakotitaloja rakennettiin usein omin voimin ja talkoilla. Messukylä liitettiin kaupunkiin vuonna 1947 ja entisille peltomaille nousi yhden perheen taloja 1950- ja 1960-luvulla. Lännessä kaupunkiin liitettiin Lielahti.

klikkaa klikkaa klikkaa, ohessa muistelu klikkaa

1960-luvun yhteiskunnallinen rakennemuutos toi Tampereelle paljon väkeä maaseudulta. Asuntopulaa yritettiin helpottaa aluesuunnittelulla ja betonielementeistä kootuilla kerrostaloilla. Amuri ja Tammela kasvoivat korkeutta kun matalien puutalokorttelien tilalle tulivat kerrostalot. Elementtitaloilla rakennettiin myös kaupungin ensimmäiset lähiöt Tesoma, Peltolammi ja Multisilta. Ihmisten asumistaso nousi, kun koteihin saatiin sisävessat, kylpyammeet ja parvekkeet. Alueiden palvelut jäivät kuitenkin monesti puutteellisiksi. Keskustan ulkopuolella oleville liike- ja teollisuusalueille rakennettiin lähinnä yksikerroksisia halleja. 1960-luvulla alettiin Tampereella kaavailla suurta tytär- eli satelliittikaupunkia: Hervannan suunnitelmaan liittyi kiinteästi Teknillisen korkeakoulun rakentaminen asutuksen viereen valtaväylän toiselle puolen. Rakentaminen alkoi vuonna 1972, ja Hervantaan palveluita saatiin paremmin kuin muihin lähiöihin.

klikkaa klikkaa

Tampereen koillisosassa sijaitsevat maaseutualueet, Aitolahti ja Teisko liitettiin kaupunkiin seuraavaksi, Aitolahti vuonna 1966 ja Teisko vuonna 1972. Aitolahteen nousi vanhan asutuksen rinnalle pien- ja rivitaloalueita. Teiskon väkiluku oli vähentynyt, mutta kaupunkiin liitettynä sen elinvoima palautui, vaikka sinne ei ole rakennettu laajaa uudisasuntokantaa. Teisko oli monelle tamperelaiselle entuudestaan tuttu kesänviettopaikkana: "mennään ulkomaille Teiskoon" on yhä tamperelaisten puheissa elävä sanonta.

klikkaa klikkaa

taaksepäinHämeenkatu pääväyläksi Alkuunalkuun