"Työn laulu soi Tammerkosken partaalla"
Tapakulttuuri
Ilona Koivisto ja Tiina Tuulasvaara-Kaleva
Tampereella oli pitkään leimallista maaseutumainen elintapa, joka sitoutui paikallisiin elinkeinoihin ja kristillisiin perinteisiin. Tapakulttuuria ohjasi virkamiesten ja varakkaiden liikemiesten kerrostuma. Säätyläistön elämä oli perhekeskeistä, mutta säädyn puitteissa kyläiltiin paljon. Palvelijat kuljettivat kutsukortteja, ja kutsuilla vaihdettiin kuulumiset ja visiittikuvakortit, miehet ja naiset seurustelivat eri salongeissa. Säätyläisiä yhdistivät myös erilaiset yhteiskunnalliset yhteenliittymät ja harrastusklubit.
Työväestöllä oli mahdollisuus omaan vapaa-aikaan työväenyhdistysten piirissä. Ylpeyttä tuntien kuuluttiin tietyn tehtaan työväkeen: työn jälkeen osallistuttiin sen juhliin, palokunnan toimintaan tai muihin tehtaan järjestämiin harrastuksiin. Tiheästi rakennetuilla työväestön asunto-alueilla elämä oli värikästä ja harrastuksista rikasta. Pispalalaiset esimerkiksi olivat kuuluisia itseriittoisuudestaan ja jokaisella kaupunginosalla on oma tarinansa, joka jatkuu edelleen.
Suomalaisten muuttovirta kulki 1960-luvulla maaseudulta kaupunkeihin, samalla käynnistyi kulttuurin taitekausi: työväenluokka hyväksyi keskiluokan arvoja ja kulttuurit samankaltaistuivat. Eriytymistäkin tapahtui ja esimerkiksi nuoriso viritteli jo 1950-luvulla omaa, vanhempaa väkeä hieman kauhistuttavaakin, seurustelu-, pukeutumis- ja harrastustyyliään.
