[MUISTATKO? - ETUSIVU] - [LUE VAPAITA MUISTELUJA] - [KIRJOITA VAPAA MUISTELU] - [PALAUTE]

Muistelu lähetetty 6. kesäkuuta 2000

Taina Repo
Liisankalliolla ja Pyynikinrinteessä

aika: 1950-luvun loppupuoli, 60-luvun alku

Liisankalliolla oli talvinen luisumäki lähellä; asuimme Kalevantorneissa ja toinen talvinen huvittelupaikka oli tietenkin Tammelan pallokentän jää, jolla rusettiluisteltiin musiikin tahdissa. Mutta Liisankallio oli paras paikka, sillä sen luisumäkeä kesti vanerisilla tai pahvinpalasta tehdyillä luisimilla pitkään, ja mutka oli mahtava. Myös kesäaikaan Liisankalliolle kokoontuivat kaikki kulmakunnan lapset, joskus jopa niin pitkiksi ajoiksi, että muistan kyykistyneeni mäen alla sijaitsevilla viljelypalstoilla kaalinlehtien taakse asioilleni, kun hätä yllätti - siitä ei uskaltanut kertoa äidille tavuakaan. Yhä kun katselen nyt paikalla seisovaa kirkkoa muistelen varsinkin luisumäkeä - nehän ovat harvinaisia nyky-Tampereen keskustassa. Kalevasta muutimme Pyynikille ja minä menin Satamakadun puukouluun ensimmäiselle luokalle. Opettaja tuli portaille heiluttamaan "ruokakelloa" tunnin alkaessa ja ulkohuussi tuntui joskus talviaikaan pelottavalta - varsinkin kun huhu kertoi poikien kurkkivan sen takana pöntöllä istujia. Ruokasali, juhlasali ja voimistelusali olivat yksi ja sama tila, ja luokassa saattoi olla kaksi eri ikäluokkaa samassa opetustilassa. Rokotukset saatiin rehtorin kansliassa, ja niitä pelättiin päiviä etukäteen.

Pyynikillä naapurimme oli piispa Elis Gulin, joka silloin tällöin pyysi meitä kansakoululaisia mukanaan iltakävelylle. Joskus piispa antoi kolikon meille, ja äiti vannotti palauttamaan sen. Piispa puhui luonnosta ja eläimistä rinteen hiekkateitä kulkiessamme. Pyynikin ajot olivat vuoden kohokohta: kuolemankurvaksi kutsuttiin pariakin paikkaa, meidän mutkaa myös. Seisoimme roskapönttöjen päällä, heinäpaalujen takana katsomassa ajoja kunnes poliisisetä tuli pihaan ja nosteli meidät alas: liian vaarallista. Kärtsäävän risiiniöljyn haju tuo aina mieleen Pyynikin ajot ja ne ulkomaalaiset miehet, jotka kiersivät moottoripyörillään kunniakierroksen suuri kukkaseppele kaulan ympärillä ja vilkuttivat meille kaikille.

Pyynikin rinnettä tarvittiin muuhunkin: vuokraisäntämme Yrjö Järvinen tuli eräänä päivänä hakemaan kellarista keksi- ja suklaavarastojaan ja kaikki meidän perheet lapset kipittivät pakoon rinteisiin - houkutus oli ollut liian suuri ja osa varastoista oli päätynyt parempiin suihin.