[MUISTATKO? - ETUSIVU] - [LUE VAPAITA MUISTELUJA] - [KIRJOITA VAPAA MUISTELU] - [PALAUTE]

Muistelu lähetetty 24. marraskuuta 1999

Jorma Packalen
Muistoja kuusvooninkisen Eteläturbiinista 10.51947 - 30.6.1988

Muistelen aikaa, kun nuorena menin Finlaysonin metalliverstaalle oppiin 10. toukokuuta 1947.Työpaikkahan oli itsestään selvä, olihan tehtaalla useita minun sukulaisiani ja tuttavia, elin siellä elämääni yli 41 vuotta. Aika oli silloin sodista johtuen pysähteneenä, varsinkin tekniikan kehityksen kohdalta, vielä pitkälle 50-lukua.

Kerron vesivoimalaitoksesta ns. Eteläturbiinista, joka sai voimansa Tammerkosken sivuhaarasta, jota sanottiin Puutarhakanavaksi. Vesi johdettiin tehtaan alitse tyä tunnelia pitkin turbiiniin, sieltä Satakunnansillan alta Kaupungin Sähkölaitoksen padon ohitse, tästä asiasta käytiin monta vuotta vedenkäyttöoikeutta. Riita loppui kun turbiini kävi tarpeettomaksi tehtaalle, puutarhakanavan ohilasku päättyi. Koneet saivat omat sähkömoottorinsa. Oli se tarkkaa hommaa kun Eteläturpiinia käynnistettiin. Patoluukkua laskettiin pikkuhiljaa alaspäin, että vedentulo varovasti lisääntyi. Käynnistyä homma alkoi 6-7 min. ennen kello seitsemää. Akseli alkoi hitaasti pyöriä vieden voimaa, haarautuen moneen kertaan tehtaan eri osastoille. Mitään koneita ei saanut käynnistää ennen klo seitsemää. Turbiini ei olisi jaksanut pyöriä, jos oli koneita perässä. Täytyi saada ensin täysi vauhti.

Loppuun asti Eteläturbiinin kuin myös Shultcer Höyrykoneen konemestarina toimi Matti Salmi, hänelle kuului myös koko akseliston korjaus ja huolto. Vesiturbiinia käytti Toivo Syrjälä ja Eino Alkgreen. Akseliston laakerien jatkuvaan voiteluun tarvittiin monta työntekijää, kun kaikki tapahtui käsin rasvakannulla. Välillä jouduttiin liukulaakereita jäähdyttelemään jäillä, akselisto ei saanut pysähtyä työaikana. Korjaukset ja huolto tehtiin yötämyöden tai viikonloppuna. Samaan akselistoon voitiin koplata Shultcer Höyrykone, jota käytettiin kun tarvittiin lisää voimaa. Pannuhuoneella oli puilla lämmitettäviä höyrykattiloita jotka parhaimmillaan kehittivät 6 Kg paineen. Höyrykoneessa oli 2 alipaine sylinteriä, jotka olivat nimetty patruunan tyttärien Marie ja Helenen mukaan. Vesi X höyryturpiinin voiman ja nopeuden muutoksiin käytettiin erikokoisia pyörävälityksiä joilla oli ranteenvahvuisesta köydestä tehdyt hihnat. Samat miehet jotka olivat huoltaneet ja käyttäneet koko ikänsä tätä käyttöjärjestelmää, olivat myös purkamassa sitä.

Kirjoittelen tätä tietokoneella, ajattelen että olen minäkin nähnyt monenlaista tekniikkaa, minkälaista muutosta ja kehitystä on tapahtunut 50 vuoden päästä ?