[MURRE-ETUSIVU] - [PIIRTEITÄ] - [VANHAA MURRETTA] - [UUTTA MURRETTA] - [PAKINAT] - [TUTKIMUS] - [LINKIT]

MURREPAKINAT JA MUU MURREHARRASTUS

Heikki selittää Kaijalle asioita elokuussa 1961. vk Pertti Nättilä. Suomessa ja monissa muissa maissa murteiden kirjalliseen käyttöön liittyy yleensä humoristinen sävy. Ensimmäisiä suomalaisia murrehumoristeja ovat olleet raumalainen Hj. Nortamo ja savolainen Kalle Väänänen.

Tampereen murteellakin on pakinoitu ja pakinoidaan yhä. Televisiosta tuttuja taas ovat Heikki ja Kaija sekä Pikku Kakkosen Ransu-koira.

Tietoisesti sepitetty murreteksti kuitenkin usein poikkeaa vapaasta murrepuheesta. Tyypillisiä eroja ovat seuraavat:

  • Murrepakinoissa murteelle ominaisia piirteitä liioitellaan: Kirjoittaja pyrkii käyttämään murteelle erityisen ominaisia piirteitä mahdollisimman taajaan, ja samoin hän helposti pyrkii keräämään tekstiinsä mahdollisimman paljon murteelle ominaista sanastoa.

    Kakarat rotvallin reunalla. Vk Jarmo Jansson

  • Kun teksti pyritään saamaan mahdollisimman murteelliseksi, seurauksena on ensinnäkin se, että osa murteen piirteistä karsiutuu tekstistä. Vanhoissakin murteissa on ollut vaihtelua, mutta kirjoittaja valitsee vaihtelevista piirteitä jonkin, erityisen murteellisena pitämänsä. Toisaalta murrekirjoittaja voi liioitella jonkin murrepiirteen esiintymistä ja käyttää sitä sellaisissakin tapauksissa, joihin se ei vanhastaan kuulu.

  • Tavallinen ongelma murrepakinoinnissa on se, että teksti noudattaa kirjakielen lauserakenteita ja siten poikkeaa murrepuheesta.

Murreharrastuksesta kertovat myös kotimurteiden sanakirjat, jollaisia on laadittu useista suomen murteista, myös Tampereen murteesta.
Katso esim. Tampereenkiälen verkkosanakirja/Radio 95,7.
 

 

[ETUSIVU] - [PIIRTEITÄ] - [VANHAA MURRETTA] - [UUTTA MURRETTA] - [PAKINAT] - [TUTKIMUS] - [LINKIT]