Lauri Viita

Lauri Viita Pispalassa
Lauri Viita Pispalassa (39,2 KB)

Lauri Viita kirjoitti äidistään seuraavin säkein:

Alfhild

Äidit vain, nuo toivossa väkevät, Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta kohota unessa pilvien alta ja katsella korkeammalta...

Lauri Viita syntyi 17.12.1916 Pispalan kylässä Tampereella ja kuoli 22.12.1965 Helsingissä vammoihin, jotka oli saanut edellisenä iltana Mäntsälässä sattuneessa auto-onnettomuudessa.

Viidan lapsuuden ja nuoruudenympäristö oli Pispala, joka tunnettiin työväestön asuma-alueena ja jonne menoa parempiosaiset mieluimmin välttivät. Itse pispalalaiset olivat kuitenkin ylpeitä kylästään, jossa he tunsivat kuuluvansa yhteen. Eräässä poikavuosien kirjoituksessaan Viita itsekin kutsuu Pispalaa maailman keskukseksi. Viidan lapsuudenkoti toimii nykyään Lauri Viita -museona.

Lauri Viita oli kolmesti naimisissa: Kerttu Solinin (1939-1948), Aila Meriluodon (1948-1956) ja Anneli Kuurinmaan (1962-1965) kanssa.

Teokset:

  • Betonimylläri (runoja, 1947)
  • Kukunor (runosatu, 1949)
  • Moreeni (romaani, 1950)
  • Käppyräinen (runoja, 1954)
  • Suutarikin, suuri viisas (runoja, 1961)
  • Entäs sitten, Leevi (romaani, 1965)

Trilogia, jonka ensimmäiseksi osaksi Entäs sitten, Leevi oli suunniteltu, jäi kirjailijan kuollessa kesken.

(lähde: Aila Meriluoto: Lauri Viita)

Rakastin kesäisiä iltoja, kun lapsena soudettiin kohti kaukaista salmen suuta, johon aurinko vaikutti.