panoraama:
commerce 481kt


[RUOTSIN KUNINKAAN ALAISUUDESSA] - [AUTONOMIAA VENÄJÄN ALAISUUDESSA] - [ITSENÄISYYS]

Autonomiaa Venäjän alaisuudessa
Tiina Tuulasvaara-Kaleva

Suomen sodan jälkeen vuonna 1809 maa siirtyi Ruotsin kuningaskunnasta Venäjän keisarikuntaan. Aleksanteri I vieraili Tampereella 1819. Vierailun vuoksi Keisarikuume levisi ja kaupungissa ryhdyttiin ennen näkemättömiin valmisteluihin, taloja kunnostettiin ja katuja korjattiin. Pari vuotta vierailun jälkeen keisari myönsi kaupungille vapaakaupunkioikeudet, mikä merkitsi, että teollisuuden raaka-aineita sai tuoda ja tuotteita viedä ilman valtion tullimaksuja.

klikkaa klikkaa

Tampereen hallinto kehittyi vähitellen samanlaiseksi muiden kaupunkien hallinnon kanssa. 1830-luvulle tultaessa järjestysmies oli muuttunut pormestariksi sekä kaupunginoikeus raastuvaksi ja maistraatiksi. Pormestari ja neuvosmiehet kutsuivat ylempää porvaristoa ja kauppiaita maistraatin kokouksiin asioista neuvottelemaan. Kunnallisia taisteluita käytiin usein korvapuustein ja kunnianloukkauksin. 1800-luvun puolivälissä Tampereella oli kaksi "puoluetta", ylemmästä porvaristosta ja kauppiaista koostui maistraattipuolue ja nk. käsityöläispuolue ajoi tavallisten kaupunkilaisten asioita. Eri hallintoaloja hoiti joukko toimikuntia ja komiteoita. Kaupungin virat olivat usein sivutoimisia. Kouluasiat ja vaivaishoito eivät olleet kaupungin vastuulla vaan ne kuuluivat kirkon tehtäviin. Finlaysonin tehtaan patruuna Wilhelm von Nottbeck näki Tampereen vapaakaupunkioikeudet välttämättömiksi. Hänellä oli hyvät suhteet vaimonsa kautta suoraan tsaarin hoviin. Vuonna 1855 Aleksanteri II vahvisti vapaakaupunkioikeudet 50 vuodeksi eteenpäin ja hän myös vieraili Nottbeckien puisessa palatsissa.

klikkaa klikkaa klikkaa klikkaa klikkaa, ohessa muistelu

Tampereen hallinto muuttui vuoden 1875 uuden kunnallislain myötä. Päättäväksi elimeksi tuli vaaleilla valittu valtuusto, rahatoimikamarista tuli valtuuston toimeenpanija. Äänimäärä laskettiin henkilön maksamien veromarkkojen mukaan. Ensimmäisissä vaaleissa tamperelaisista äänesti vain 1%, sillä toisten palveluksessa olleet muun muassa tehtaiden työläiset, eivät saaneet äänestää, vaikka maksoivatkin veroja. 1880-luvulla alkoi Tampereellakin puoluepolitikointi ruotsinmielisten ja suomenmielisten välillä, kiista-aiheita ylitse muiden olivat alkoholi- ja äänioikeuskysymykset sekä työläisten asema. Vuonna 1885 perustettiin valistuneen porvariston tuella Tampereen työväenyhdistys. Työväenyhdistysten toinen valtakunnallinen kokous pidettiin Kaupungissa 1896, jolloin työväenyhdistykset alkoivat saamaan selkeämmin luokka- ja puoluepoliittista väriä. Yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta peräänkuulutettiin niin työläisten kuin naisliikkeenkin taholta. Yhteiskunnallisten oikeuksien vajavaisuus ja Venäjän vallan sortopolitiikka herättivät maassa laajat kansalaispiirit osoittamaan mieltään nk suurlakossa vuonna 1905. Sen seurauksena suomalaisille saatiin vuonna 1906 yleinen ja yhtäläinen äänioikeus valtiollisissa vaaleissa.

taaksepäinRuotsin kuninkaan alaisuudessa Itsenäisyyseteenpäin